Hirvijahdin aloitus

– hirvijahti passimiehen näkökulmasta

Teksti: Rickard Ericsson

Kylmä lokakuinen aamu on vielä hämärä, kun passimies saapuu pienen mäen päällä sijaitsevalle passitornille. Tornista avautuu erinomainen näkymä hakkuuaukealle. Sen toisella puolella, vain 150–200 metrin päässä, alkaa laaja taimikko, jossa hirvet viihtyvät vuodesta toiseen.

Vaikeinta on päästä passipaikalle hirvien huomaamatta. Se on kuitenkin jo onnistunut. Nyt ei auta muu kuin odottaa. Edessä on pitkä ja kylmä odotus.

Tänään on hirvijahdin aloituspäivä. Silloin ei ole väliä, istuuko passissa ensimmäistä vai sadatta kertaa. Jahtikauden ensimmäisessä aamussa on aina jotain erityistä, ja pieni jännitys tuntuu niin aloittelijan kuin kokeneenkin metsästäjän mielessä.

Juuri kun passimies kaivaa repustaan kahvitermosta, metsästysradio rasahtaa.

”Koira on irti.”

Jossain sumun keskellä, taimikon toisella puolella, jämtlanninpystykorva ja sen ohjaaja ovat aloittaneet työskentelynsä ajoalueella.

Yhtäkkiä muutama yksittäinen haukahdus rikkoo metsän hiljaisuuden. Sitten kaikki hiljenee jälleen.

Passimies laskee kahvikuppinsa varovasti sivuun. Hän ehtii hädin tuskin laskea sen käsistään, kun taimikon suunnalta kuuluu oksan rasahtaminen.

Yhtäkkiä kylmyys unohtuu. Kaikki aistit ovat valppaina.

Sitten sumun keskeltä, hakkuuaukean toiselta puolelta, erottuu hirven hahmo.

Samalla hetkellä, kun passimies huomaa liikkeen, sydän alkaa hakata entistä kovempaa…

Hirvipassissa odottaminen on osa jahtia

Passimiehelle hirvijahdin suurin koettelemus ei välttämättä ole itse ampumatilanne, vaan kaikki sitä edeltävä.

Passipaikalle on päästävä riistaa häiritsemättä, varusteet on laitettava valmiiksi mahdollisimman hiljaa ja sen jälkeen on asetuttava odottamaan. Samalla on kuitenkin oltava jatkuvasti valppaana, sillä rauhallinen hetki voi muuttua hetkessä jännittäväksi tilanteeksi.

Passissa kuunteleminen on yksi tärkeimmistä taidoista. Tikan nakutus, korpin raakunta tai jossain metsän siimeksessä katkeavan oksan hiljainen mutta selvä rasahdus. Metsässä kuuluu monenlaisia ääniä, ja niiden välillä on eroja.

Jotkin äänet kertovat, että kaikki on ennallaan. Toiset saavat metsästäjän suoristamaan selkänsä ja tarkkailemaan ympäristöään entistä valppaammin. Äänten tunnistaminen on taito, joka kehittyy kokemuksen myötä.

Hirvijahdin aloitusaamun ensimmäisessä tunnissa on oma tunnelmansa. Kahvi on vielä kuumaa ja ilmassa on odotusta. Mutta vähitellen kylmyys alkaa tuntua vaatteiden läpi.

Juuri silloin passimiehen jahti alkaa toden teolla…

Metsästysradio hirvipassissa

Metsästysradio on passimiehen tärkein yhteys muuhun jahtiporukkaan. Lyhyt ilmoitus tai muutama sana koiranohjaajalta voi muuttaa tilanteen hetkessä. Joissakin metsästysporukoissa radio saattaa pysyä hiljaa pitkiäkin aikoja. Silloin odotus voi tuntua loputtomalta. Kun radiosta vihdoin kuuluu jotain, tunnelma muuttuu saman tien.

Kolmekymmentä vuotta sitten radiohäiriöt saattoivat tuoda metsästysradiokanavalle yllättäviäkin vieraita, kuten italialaisia rekkakuskeja tai muita kaukana olevia radionkäyttäjiä. Nykyään tällaiset häiriöt ovat harvinaisempia, mutta yksi asia ei ole muuttunut: kun metsästysradiosta kuuluu viesti, sitä kuunnellaan tarkasti!

Turvallisuus hirvijahdissa

Hirvijahdin alkaessa metsässä liikkuu samanaikaisesti paljon metsästäjiä ja koiria. Siksi jokaisen passimiehen on tiedettävä, missä muut jahtiporukan jäsenet liikkuvat ja mihin suuntiin on turvallista ampua.

Ennen laukausta on varmistettava, että kohteena on varmasti hirvi ja että ampumatilanne on turvallinen. Myös koiran sijainti on tiedettävä. Sumu ja hämärä voivat helposti hämätä silmää, ja kaatuneen puun juurakko tai pieni kuusi saattaa äkkiseltään näyttää hirveltä.

Siksi kiikarit ovat yksi passimiehen tärkeimmistä varusteista. On parempi käyttää muutama ylimääräinen sekunti kohteen tarkasteluun käsikiikareilla kuin yrittää tunnistaa sitä aseen kiikaritähtäimen läpi.

Hirvipassissa harvoin on niin kiire, ettei tilannetta ehtisi arvioida rauhassa.

Hirvijahdin pakkauslista: mitä tarvitset passissa?

Yksi pakkauslista ei sovi kaikille metsästäjille. Hyvä reppu, lämmintä juotavaa ja kunnon eväät tekevät kuitenkin pitkän ja kylmän lokakuisen päivän passissa huomattavasti mukavammaksi.

Passissa kaiken pitäisi olla hiljaa ja helposti saatavilla. Pakkaa termospullo niin, ettei se kolise, ja hyödynnä repun taskuja, jotta löydät tarvitsemasi varusteet ilman turhaa penkomista. Istuinalustan ja kiikareiden kannattaa olla käden ulottuvilla, kun taas vaihtovaatteet ja eväät voi pakata repun pohjalle.

Entä eväät? Niiden suhteen metsästäjillä riittää perinteitä ja omia suosikkeja. Kananmunia, makkaraa, voileipiä, savustettua tai kuivattua lihaa, kuumaa lihalientä ja tietenkin kahvia. Kunnolla kuumaa kahvia!

Jos kahvia ei pääse keittämään paikan päällä nuotiolla, laadukas termospullo on ehdottomasti hintansa arvoinen.

Hirvijahdin tärkeimmät varusteet

Metsästysradio kuuluu jokaisen hirvimetsästäjän perusvarustukseen. Nykyään radion voi yhdistää myös kuulosuojaimiin, mikä helpottaa yhteydenpitoa ja kannustaa samalla käyttämään kuulonsuojausta metsästyksen aikana.

Myös kunnollinen reppu on tärkeä. Tavallisen repun ja jakkararepun välillä valitseminen on pitkälti makuasia, mutta passipaikalla, jossa ei ole luontaista istumapaikkaa, jakkarareppu voi olla kullanarvoinen.

Lisäksi mukaan kannattaa pakata riistanvetoväline, ylimääräinen koiranhihna, erillinen puukko riistan suolistamiseen sekä kertakäyttökäsineitä. Jos koiranohjaaja käyttää koiratutkaa, myös passimiehelle voi olla hyödyllistä pystyä seuraamaan koiran liikkeitä.

Aseet ja patruunat hirvijahtiin

Hirvi on Suomen suurin riistaeläin, ja sen metsästykseen tarvitaan riittävän tehokas kivääri ja hirvenmetsästykseen hyväksytyt patruunat. Kaliiperin valinta on pitkälti henkilökohtainen mieltymys. Esimerkiksi .308 Winchester on suosittu yleiskaliiperi maltillisen rekyylinsä ja laajan patruunavalikoimansa ansiosta.

Kaliiperi on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Tärkeintä on, että metsästäjä tuntee aseensa, osaa käsitellä sitä turvallisesti ja on varmistanut sen kohdistuksen ennen jahtia.

Sama koskee patruunoita. Saatavilla on sekä sidottuja lyijyluoteja että lyijyttömiä vaihtoehtoja. Valinnasta riippumatta on tärkeää varmistaa, että patruunat täyttävät hirvenmetsästyksen vaatimukset ja että ase on kohdistettu juuri niillä patruunoilla, joita jahdissa käytetään.

Pukeutuminen hirvijahtiin: näin pysyt lämpimänä passissa

Hirvipassissa kerrospukeutuminen on yksi parhaista tavoista pysyä lämpimänä. Matkalla passipaikalle saattaa tulla kunnolla hiki, mutta paikalleen istuessa kylmä alkaa nopeasti hiipiä vaatteiden läpi. Siksi ylimääräinen villapaita, kuivat sukat, lämpimät käsineet ja pipo voivat tehdä suuren eron. Huomioväriset vaatteet ovat myös tärkeä osa metsästysturvallisuutta, ja niiden käyttö on Suomessa hirvijahdissa pakollista.

Passimiehen pukeutumisessa on lopulta kyse yhdestä asiasta: siitä, että pystyy istumaan paikallaan riittävän pitkään. Jos kylmä alkaa vaivata, keskittyminen herpaantuu ja kärsivällisyys vähenee. Eivätkä ne ole hyviä lähtökohtia onnistuneelle jahdille.

Kun hirvi ilmestyy yllättäen passiin

Palataan takaisin passimiehemme luo. Hakkuuaukealla on jälleen hiljaista. Hirvi, joka näytti tulevan suoraan kohti passia, kääntyi lopulta takaisin metsään ja katosi puiden väliin ennen kuin kunnollista ampumatilaisuutta ehti syntyä.

Myös koiran haukku on vaiennut. Ehkä koira seurasi vain yön aikana syntynyttä hajujälkeä eikä koskaan saanut hirveä kunnolla haukulle. Tai ehkä hakkuuaukean reunalla näyttäytynyt hirvi ei ollutkaan sama, jota koira oli jäljittämässä.

Passimies ottaa viimeisen kulauksen kahvistaan ja antaa katseensa kiertää hakkuuaukealla. Ei mitään. Vain hitaasti hälvenevää sumua.

Katse pysähtyy hetkeksi metsänreunaan. Jokin siellä näyttää oudolta. Metsän keskellä erottuu kohta, joka ei aivan sovi ympäristöönsä. Hän katsoo uudelleen. Ei mitään. Katse jatkaa matkaansa.

Sitten hiljaisuus rikkoutuu äkisti.

Voimakas koiranhaukku kajahtaa vain sadan metrin päästä taimikon sisältä. Passimies jähmettyy hetkeksi ja siirtää kiireesti kahvikupin sivuun.

Lähes samalla hetkellä hirvisonni astuu ulos taimikosta.

Se on suurempi kuin kauempaa katsottuna näytti, eikä epäröi hetkeäkään. Hirvi lähtee reippaaseen raviin suoraan hakkuuaukean poikki, ja sammal pöllyää sen sorkkien alla.

Nyt kylmyys on täysin unohtunut. Samoin väsymys. Kaikki huomio keskittyy hirveen.

Kivääri nousee poskelle, ja passimies löytää hirven kiikaritähtäimen läpi. Hän arvioi etäisyyden, kulkusuunnan ja eläimen liikkeen.

Sitten hän nostaa päänsä tukista.

Koira. Missä koira on?

Hän huomaa sen hyvän matkan päässä hirven takana. Riittävän kaukana. Ei vaaraa.

Poski painuu takaisin aseen tukkia vasten. Hirven tummanruskea turkki erottuu selvästi kiikaritähtäimessä, ja tähtäimen valaistu piste hakeutuu oikeaan kohtaan.

Kaikki tuntuu hallitulta. Etäisyys on lyhyt, ja hirven vauhti on hieman hidastunut. Nyt passimies saa olla tyytyväinen kaikkiin niihin tunteihin, jotka hän vietti kesällä hirviradalla harjoittelemassa.

Hengitys on rauhallista. Keskittyminen on niin tiivistä, että on vaikea sanoa, onko kulunut kolme sekuntia vai kolme minuuttia siitä, kun hirvi ilmestyi näkyviin.

Silloin metsästysradio rasahtaa.

Ääni kuuluu radiosta:

”Koira löysi hirven aivan passin...”

Passimies ei ehdi kuulla viestin loppua, kun kiväärin laukaus kajahtaa hakkuuaukean yli…

Siksi odotamme hirvijahtia vuodesta toiseen

Kun jahtipäivä päättyy, metsästystarinat alkavat.

Tarinoita hirvestä, joka ilmestyi aivan väärästä suunnasta. Koiran uskomattomasta työskentelystä. Tai siitä tuulisesta suopassista, jossa kolmen tunnin odotus tuntui jo sietämättömältä, kunnes hirvisonni ilmestyi yhtäkkiä kuin tyhjästä.

Ja kuten metsästystarinoihin kuuluu, hirvet kasvavat jokaisella kertomiskerralla hieman todellista suuremmiksi. Odotusaika pitenee ja kahvikin ehtii jäähtyä aina vain enemmän.

Juuri nämä hetket ja tarinat saavat kuitenkin odottamaan seuraavaa hirvijahtia entistä innokkaammin. Ne ovat tarinoita, joita kuunnellaan metsästysmajalla hirvijahdin aloitusta edeltävänä iltana yhdessä muun jahtiporukan kanssa.

Ehkä juuri nämä tarinat ovat myös tehneet hirvijahdista niin erityisen ja lähes tarunhohtoisen perinteen ruotsalaisten metsästäjien keskuudessa.

Lue myös

Mitä metsästysradion toisessa päässä tapahtuu? Seuraa samaa hirvijahtia koiranohjaajan näkökulmasta ja koe, millainen jahtipäivä on koiran kanssa metsässä liikkuvalle metsästäjälle.

Kaipaavatko varusteesi täydennystä ennen hirvijahtia? Tutustu hirvijahdin pakkauslistaan ja varmista, että kaikki tarvittava on mukana.