Hirvijahdin aloitus

– hirvijahti koiranohjaajan näkökulmasta

Teksti: Rickard Ericsson

Lokakuinen aamu on kylmä ja kostea, kun koiranohjaaja hiipii metsätietä pitkin kohti tiheää taimikkoa. Hihnan päässä jämtlanninpystykorva vetää innokkaasti ja nostaa kuononsa korkealle ilmaan vainutakseen ympäristöään. Hirviä on varmasti lähistöllä!

Taimikon toisella puolella passimiehet ovat jo asettuneet paikoilleen. Yksi passeista on saanut nimekseen ”Kenraalipassi”, ja sitä pidetään kenties koko metsästysalueen varmimpana paikkana. Passitorni sijaitsee pienen mäen päällä, josta avautuu erinomainen näkymä taimikon toisella puolella olevalle pienelle hakkuuaukealle.

Taimikon sisällä näkyvyys on aivan toista luokkaa. Puut kasvavat tiheässä, ja maa on kostea yön sumun jäljiltä. Noin kymmenen metrin päässä metsän reunasta koiranohjaaja kumartuu koiransa puoleen ja tarkistaa vielä kerran koiratutkan toiminnan. Sitten hän irrottaa hihnan ja antaa lyhyen kehotuksen: ”Mene etsimään!”

Koira katoaa nopeasti puiden väliin.

Koiran kadotessa näkyvistä koiranohjaaja ottaa metsästysradion rintataskustaan ja ilmoittaa muulle jahtiporukalle lyhyesti: ”Koira on irti.”

Sitten metsä hiljenee jälleen.

Koiranohjaaja pysähtyy seuraamaan koiransa liikkeitä tutkasta. Koira on jo edennyt muutaman sadan metrin päähän taimikon sisään. Ohjaaja tunnistaa merkit. Kun koira liikkuu tuollaista vauhtia, se on todennäköisesti saanut vainun jostakin.

Hän ehtii tuskin ajatella asiaa loppuun, kun muutama yksittäinen haukahdus rikkoo aamun hiljaisuuden. Hän kuuntelee tarkasti yrittäen arvioida tilannetta. Tutkan perusteella koira jatkaa suoraan kohti passilinjaa. Eikä aivan yllättäen, suoraan kohti Kenraalipassia.

Nyt ei auta muu kuin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu…

Hirvijahti koiran kanssa alkaa metsästä

Koiranohjaajan näkökulmasta hirvijahti on hyvin erilaista kuin passimiehen. Siinä missä passimiehen jahtipäivä kuluu usein odottaessa ja paikallaan istuessa, koiranohjaajan päivä sisältää huomattavasti enemmän liikkumista ja toimintaa.

Toki koiran hakulenkkien välissä voi tulla pitkiäkin odotushetkiä, mutta samalla koiranohjaajan on jatkuvasti seurattava koiransa työskentelyä, tarkkailtava maastoa ja pyrittävä ymmärtämään, mitä ympärillä tapahtuu.

Koiranohjaajan on osattava antaa koiran työskennellä itsenäisesti, mutta pysyttävä samalla riittävän lähellä voidakseen vaikuttaa tilanteeseen tarvittaessa.

Kärsivällisyys on kuitenkin taito, jota tarvitaan niin koiranohjaajalta kuin passimieheltäkin. Haukulle hiipiminen vaatii malttia. Suorinta reittiä ei aina kannata valita, eikä askelta pidä turhaan kiirehtiä vain päästäkseen nopeammin perille.

Aivan kuten passissa istuessa, myös koiran kanssa metsästäessä on opittava tunnistamaan erilaisia ääniä. Monet kokeneet koiranohjaajat osaavat jopa erottaa koiran haukusta, onko sen edessä hirvi, villisika vai jokin muu eläin.

Kun koira löytää hirven

Hirven löytyminen ja ensimmäiset haukahdukset ovat koiranohjaajalle ehkä koko hirvijahdin jännittävin ja ilahduttavin hetki. Oman koiran onnistuminen herättää sellaista iloa ja ylpeyttä, jota on vaikea kuvailla sellaiselle, joka ei itse metsästä koiran kanssa.

Hirvihaukku alkaa usein yllättäen, vaikka koiran irti päästämisestä ei olisi kulunut vielä kovinkaan kauan. Joskus siihen menee kolme minuuttia, joskus kolme tuntia.

Kokenut koiranohjaaja osaa usein ennakoida, milloin koira on löytämäisillään hirven. Koira alkaa tehdä pidempiä hakulenkkejä, ja sen kulkureitti näkyy tutkassa aiempaa suoraviivaisempana. Vauhti kiihtyy, kunnes yhtäkkiä kuuluu ensimmäinen haukahdus. Koira on löytänyt hirven!

Tässä vaiheessa on tärkeää antaa koiran työskennellä rauhassa ja välttää turhaa häiritsemistä. Kun koira on löytänyt hirven, ei kannata hätiköidä. Tilannetta on arvioitava rauhallisesti ja harkiten ennen seuraavan siirron suunnittelua.

Joskus hirvi lähtee heti liikkeelle koiran löydettyä sen. Toisinaan koira onnistuu pysäyttämään hirven haukulle, jolloin koiranohjaajalle voi avautua mahdollisuus hiipiä haukulle ja päästä itse kaatamaan hirvi.

Juuri siinä on jotain erityistä, kun pääsee kaatamaan hirven oman koiran työskentelyn päätteeksi. Se on varmasti hetki, josta moni koiranohjaaja haaveilee hirvijahdin aloitusta edeltävänä yönä.

Koiratutkan avulla koiran liikkeitä voi seurata silloinkin, kun se katoaa näkyvistä. Tutkasta on tullut korvaamaton apuväline hirvijahdissa. Sen merkitystä ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Kuten kaikessa metsästyksessä, myös hirvijahdissa kokemus ja käytännön osaaminen ovat tärkeimpiä, kun pitää arvioida tilannetta ja suunnitella seuraavia siirtoja.

Metsästysradio yhdistää koiranohjaajan ja passimiehet

Metsästysradio on koiranohjaajalle aivan yhtä tärkeä varuste kuin passimiehellekin, mutta viestintä kulkee usein toiseen suuntaan. Kun koira löytää hirven, muun jahtiporukan on tiedettävä, mitä metsässä tapahtuu. Koiranohjaajalla on yleensä paras käsitys tilanteesta, joten hänen tehtävänään on välittää tarvittavat tiedot muille.

Radioliikennettä ei kuitenkaan kannata täyttää turhalla puheella. Lyhyet ja selkeät ilmoitukset riittävät usein hyvin.

”Koira löysi hirven metsätien läheltä, liikkuu kohti Kenraalipassia.”

Tai:

”Koira kääntyy länteen, kohti tietä.”

Tällaiset viestit antavat passimiehille riittävän hyvän käsityksen tilanteesta ja auttavat heitä valmistautumaan siihen, mitä seuraavaksi saattaa tapahtua.

Samalla kun koiranohjaaja pitää muun jahtiporukan ajan tasalla, hänen on jatkuvasti arvioitava myös omaa toimintaansa ja suunniteltava seuraavaa siirtoaan.

Turvallisuus koiran työskennellessä

Kun koira liikkuu metsässä vapaana, myös metsästyksen olosuhteet muuttuvat. Metsään sijoitettujen passimiesten lisäksi jahdissa on myös ”liikkuva passimies” eli koiranohjaaja keskellä ajoaluetta. Turvallisuuden varmistamiseksi koiranohjaajan on tunnettava maasto tarkoin ja tiedettävä, missä passimiehet ovat. Paikannuslaite on tärkeä apuväline, mutta tärkein turvallisuustekijä on silti metsästysseurueen sisäinen viestintä.

Viime vuosina on julkaistu useita sovelluksia, jotka auttavat sekä metsästyksen suunnittelussa että turvallisuuden parantamisessa metsästyksen aikana. Jakamalla sijaintinsa passimiehet ja koiranohjaajat voivat seurata toistensa sijaintia matkapuhelimella. Tämä voi olla erittäin arvokasta tietoa turvallisuuden lisäämiseksi, ja samalla se on erinomainen tapa suunnitella metsästystä.

Jos koiranohjaajana aikoo ampua laukauksen ajon sisällä, turvallinen tausta on tietenkin erityisen tärkeä. Tällöin voi olla hyödyllistä hakeutua maastossa luontaisesti sopivaan paikkaan, esimerkiksi kumpareelle, josta laukauksen voi ampua alaviistoon kohti maata, jo ennen kuin tilanne on päällä. Sillä aivan kuten passipaikallakin, tilanteet etenevät usein nopeasti, kun hirvi nousee jaloilleen!

Koiranohjaajan varusteet

Kun koiranohjaaja liikkuu metsässä kokonaisen metsästyspäivän ajan, varusteille asetetaan erityisen korkeat vaatimukset. Kaiken tarvittavan on ensinnäkin oltava helppo kuljettaa mukana. Lisäksi varusteiden on kestettävä kaikki ne kolhut ja iskut, joille ne luonnostaan altistuvat liikkuvassa metsästyksessä verrattuna passimetsästäjän paikallaan pysyvämpään metsästystapaan.

Paikannuslaite ja metsästysradio ovat itsestään selviä apuvälineitä. Myös ylimääräinen koiranhihna, puukko ja yksinkertaiset ensiapuvälineet voivat olla hyvä olla mukana. Nykyään on saatavilla erityisiä koiranohjaajan reppuja, joihin voi laittaa myös aseen. Se on todella kätevää, sillä näin molemmat kädet jäävät vapaiksi silloin, kun et tarvitse asetta.

Vaatteiden on kestettävä niin sadetta, kylmyyttä kuin tiheää kasvillisuuttakin. Pahimmillaan kasvillisuus on lisäksi piikikästä ja repii vaatteita, mikä asettaa niiden kestävyydelle erityisen korkeat vaatimukset. Kerrospukeutuminen toimii yhtä hyvin koiranohjaajalle kuin passimetsästäjällekin, mutta tässä on yksi tärkeä ero;

Metsässä kulkiessa tulee lämmin. Kun koira pysähtyy ja jää seisomaan, kylmä voi tulla nopeasti. Pysähdykset eivät useinkaan kestä kovin pitkään, joten monissa tapauksissa on helpompaa valita vaatteet, joissa ilmanvaihtoa voi säädellä avaamalla vetoketjuja tai vastaavilla tavoilla, kuin pukea ylimääräinen villapaita päälle ja riisua se taas pois.

Lisäksi kannattaa ottaa mukaan hieman lämmintä juotavaa ja jotakin, josta saa lisäenergiaa lyhyillä tauoilla ajoalueen sisällä. Pieni termospullollinen kahvia ja voileipä, pala suklaata tai muu vastaava voi antaa kaivattua lisäenergiaa, kun jalat alkavat tuntua raskailta kokonaisen kävelypäivän jälkeen.

Ruoan, juoman ja koiranohjaajan varusteiden lisäksi mukaan kannattaa ottaa ensiapupakkaus. Se voi olla hyvä turva onnettomuuden varalta – sekä koiranohjaajalle että koiralle. Myös pieni lisäenergia koiralle voi olla tarpeen pitkän metsästyspäivän aikana. Pienet, helposti sulavat ja energiapitoiset lisäannokset, kuten pieni pala makkaraa tai tuubiin pakattua märkäruokaa, voivat toimia hyvin. Pidä annokset kuitenkin hyvin pieninä, sillä ruokinta kesken metsästyksen voi lisätä hengenvaarallisen mahalaukun kiertymän riskiä.

Hirvikoira on metsästäjän tärkein apuri

Hyvän hirvikoiran kouluttaminen vaatii metsästysvietin ja luontaisten taipumusten lisäksi ennen kaikkea paljon aikaa metsässä. Koiran metsässä kartuttama kokemus on korvaamatonta, sillä se auttaa selviytymään metsästyksen aikana vastaan tulevista haasteista. Olipa kyse jäljen kiertämisestä hirven kulkusuunnan selvittämiseksi tai vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisesta, nämä taidot opitaan vain yhdessä paikassa: metsässä.

Hyvän hirvikoiran on osattava hakea riistaa laajalta alueelta ja työskennellä itsenäisesti. Koiranohjaajan puolestaan on opittava tulkitsemaan koiraansa ja tunnistamaan, milloin on aika lähteä sen perään ja milloin kannattaa jäädä odottamaan. Hirvikoira ja sen ohjaaja muodostavat tiiviin työparin, jossa molemmat toimivat yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Siksi metsässä harjoittelu on aivan yhtä tärkeää koiranohjaajalle kuin koirallekin.

Samalla tavalla kuin ohjaajan on osattava lukea koiraansa, myös koira voi oppia tulkitsemaan tilanteita. Kun koiranohjaaja esimerkiksi hiipii kohti haukulle pysähtynyttä hirveä, koira saattaa kiihdyttää haukkumistaan ja auttaa näin ohjaajaa pääsemään lähemmäs huomaamatta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen koira työskentelee omalla tavallaan. Osa hakee riistaa laajalta alueelta ja liikkuu nopeasti, kun taas toiset työskentelevät rauhallisemmin ja järjestelmällisemmin pysytellen lähempänä ohjaajaansa.

Tärkeintä on, että koiranohjaaja tuntee oman koiransa. Miten se työskentelee, miten se reagoi eri tilanteissa ja millaisia merkkejä se antaa? Tällainen ymmärrys kehittyy vähitellen ja vaatii lukemattomia yhteisiä tunteja metsässä.

Vaikka koiran kanssa viettäisi metsästyskaudella lähes jokaisen viikonlopun harjoitellen ja jahdaten, sen metsästystaidot kehittyvät yleensä vielä useiden vuosien ajan. Moni hirvikoira on parhaimmillaan noin viiden tai kuuden vuoden iässä. Koirilla on kuitenkin ihmisten tavoin erilaisia luonteita ja yksilöllisiä ominaisuuksia, joten myös niiden kehitys etenee eri tahtiin.

Kun kaikki tapahtuu yhtäkkiä

Takaisin taimikkoon. Jämtlanninpystykorva näyttää saaneen jälleen vainun hirvestä. Koiranohjaaja huomaa tutkasta, kuinka koiran vauhti kiihtyy ja etäisyys kasvaa sekunti sekunnilta. Juuri kun hän miettii, ovatko hirvet jo poistuneet ajoalueelta, muutama terävä haukahdus rikkoo aamun hiljaisuuden.

Koiranohjaaja pysähtyy tutka kädessään ja kuuntelee tarkasti suuntaan, josta haukahdukset kuuluivat.

Uusi haukahdus.

Tällä kertaa ääni kuulostaa tulevan lähempää. Tai ehkä koira on vain kääntynyt haukkumaan häntä kohti. Vaikea sanoa. Koira on joka tapauksessa edennyt jo pitkälle ja on nyt lähes taimikon toisella puolella, reilun 500 metrin päässä.

Tutkan mukaan koira liikkuu kohti taimikon reunaa. Jos se ei saa hirveä pysähtymään, eläin tulee todennäköisesti hakkuuaukealle suoraan Kenraalipassin eteen.

Koiranohjaaja seuraa koiran liikkeitä tutkasta samalla, kun haukku alkaa jälleen kuulua kauempaa. Kyllä vain, koira seuraa liikkuvaa hirveä haukkuen tasaisesti kohti Kenraalipassia.

Hän ottaa metsästysradion rintataskustaan ilmoittaakseen tilanteesta muulle jahtiporukalle.

”Koira löysi hirven aivan passin...”

Hän ei ehdi sanoa enempää, kun laukaus kajahtaa metsässä.

Kaikki hiljenee.

Kenraalipassin suunnalta kuuluu enää muutama yksittäinen haukahdus. Koiranohjaaja jää hetkeksi paikalleen kuuntelemaan. Sitten hän vilkaisee tutkaa. Koira seisoo paikallaan. Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös hirvi makaa maassa Kenraalipassin lähellä. Koiranohjaaja lähtee kävelemään kohti passia. Nyt alkaa jahdin seuraava vaihe.

Siksi odotamme hirvijahtia vuodesta toiseen

Koiranohjaajalle hirvijahdin hienoimpia hetkiä ovat ne, jolloin koiran pitkäjänteinen harjoittelu alkaa tuottaa tulosta. Jokainen metsästyskoiran omistaja tietää, kuinka paljon aikaa ja vaivaa hyvän metsästyskoiran kouluttaminen vaatii, olipa kyse hirvikoirasta, ajokoirasta tai jostakin muusta metsästyskoirasta.

Siksi onnistuminen tuntuu erityisen hienolta. Kun haku sujuu. Kun koira löytää hirven. Kun saa seistä metsässä ja kuunnella tasaista, voimakasta seisontahaukkua.

Samaan aikaan ajoalueen toisella puolella passimies kuulee saman haukun kantautuvan metsän halki. Ehkä hän istuu passissaan kahvikuppi kädessään ja odottaa, samalla kun koira ja koiranohjaaja yrittävät selvittää hirven seuraavaa liikettä.

Kaksi metsästäjää. Sama jahti. Mutta kaksi täysin erilaista kokemusta.

Joskus näiden kahden metsästäjän kokemukset kuitenkin kohtaavat täsmälleen samalla hetkellä.

Tuon lokakuisen aamun molemmat tulevat varmasti muistamaan pitkään. Ensin hirvi ilmestyi yllättäen hakkuuaukealle, mutta katosi takaisin metsään ennen kuin passimies ehti saada kunnollista ampumatilaisuutta. Sitten taimikon sisältä kuului jälleen uusi haukku, ja hetken kuluttua hirvi tuli uudelleen hakkuuaukealle.

Oliko kyseessä koko ajan sama hirvi? Vai oliko niitä kaksi?

Yksi asia on varma. Tätä tarinaa tullaan kertomaan metsästysmajalla vielä ensi vuonna, sitä seuraavana vuonna ja varmasti vielä monta kertaa sen jälkeenkin.

Ja kuten hyviin metsästystarinoihin kuuluu, hirvisonnin sarvet kasvavat jokaisella kertomiskerralla hieman todellista suuremmiksi. Koiran työskentely muuttuu kerta kerralta uskomattomammaksi, ja kaadetun hirven vetäminen pois metsästä tuntuu muistoissa aina vain raskaammalta.

Lue myös

Mitä radiopuhelimen toisessa päässä tapahtuu? Tutustu samaan hirvijahtiin passimiehen näkökulmasta ja koe, miltä jahtipäivä näyttää passissa odottavan metsästäjän silmin.

Kaipaavatko varusteesi täydennystä ennen hirvijahtia? Katso hirvijahdin pakkauslista ja varmista, että kaikki tarvittava on mukana.