Verijäljestys koiran kanssa
– Näin harjoittelet metsästystä ja haavakon jäljestystä varten
Teksti ja kuvat: Rickard Ericsson
Metsässä on hiljaista. Ainoa ääni kuuluu, kun mäyräkoirani oranssit valjaat kahisevat mustikanvarpuja vasten. Muutaman metrin päässä edelläni se kulkee kuono maassa ja jälkiliina kireällä. Kuivuneen puron kohdalla se kääntyy äkisti oikealle.
Kehaisen sitä hiljaa: ”Hienosti.” Muuta ei tarvita. Vuosien harjoittelun myötä olen oppinut tulkitsemaan koirani pieniä eleitä. Häntä sojottaa suoraan ylöspäin kuin antenni, ja veto liinassa voimistuu. Olemme lähellä. Koira tietää, mitä etsii, ja minä olen vihdoin oppinut luottamaan siihen.
Mitä verijäljestys on?
Verijäljestyksessä koira käyttää tarkkaa hajuaistiaan seuratakseen haavoittuneen riistaeläimen jättämää jälkeä. Metsästyskoiralle se on tärkeä taito, erityisesti haavakon jäljittämisessä. Jäljestysharjoittelu kehittää myös koiran kykyä seurata riistan hajujälkiä.
Verijäljestyksessä ei kuitenkaan ole kyse pelkästään koiran hajuaistista. Koiran on opittava seuraamaan jälkeä ja selvittämään vastaan tulevat haastavat kohdat. Samalla ohjaajan on opittava tulkitsemaan koiransa eleitä ja tunnistamaan, milloin on parasta antaa sen työskennellä itsenäisesti. Tämä vaatii aikaa ja harjoittelua. Sen olen saanut itsekin huomata.
Näin aloitat verijäljestyksen harjoittelun koirasi kanssa
Kun hankimme lyhytkarvaisen mäyräkoiramme, oli alusta asti selvää, että siitä tulisi metsästyskoira. Kasvattajan neuvosta aloitimme aivan perusteista. Teimme nurmikolle muutaman metrin pituisen jäljen, jonka päähän asetimme metsäkauriin sorkan. Ensimmäinen jälki ei tainnut olla edes kymmentä metriä pitkä, ja koiramme oli tuolloin noin kolmen kuukauden ikäinen. Vähitellen pidensimme jälkeä, lisäsimme sen vaikeusastetta ja otimme harjoitteluun mukaan myös veren.
Tarkoituksena ei ollut tehdä harjoittelusta liian vaikeaa, vaan päinvastoin. Halusimme, että koira ymmärtää tehtävän ja saa onnistumisen kokemuksia. Jatkoimme harjoittelua lähes koko sen ensimmäisen elinvuoden ajan.
Metsästyskauden loppupuolella en kuitenkaan enää malttanut odottaa, että pääsisin laskemaan mäyräkoiramme tositoimiin. Jouluaaton aattona sen ensimmäisellä metsästysreissulla saatiin saaliiksi metsäkauris. Koira oli tuolloin kymmenen kuukauden ikäinen.
Miten verijäljestystä harjoitellaan?
Aloita lyhyillä ja helpoilla jäljillä. Lisää vähitellen jäljen pituutta, mutkia, maaston haastavuutta ja veren määrää. Kun koira alkaa seurata jälkeä varmemmin, voit pidentää jäljen vanhenemisaikaa ja lisätä harjoitukseen erilaisia häiriötekijöitä. Aloittelijana voit tehdä metsään jäljen ja antaa koiran seurata sitä melko pian. Kokemuksen karttuessa voit antaa jäljen vanheta pidempään ennen harjoittelua.
Jälkiä ei myöskään kannata tehdä aina itse, vaan välillä on hyvä pyytää apua metsästyskaverilta tai tutulta. Näin koira tottuu seuraamaan myös muiden tekemiä jälkiä ja oppii vähitellen selviytymään erilaisista häiriötekijöistä, kuten tuoreista riistanjäljistä, muista eläimistä sekä sääolosuhteista, jotka vaikuttavat hajun leviämiseen.
Tällainen harjoittelu on erityisen hyödyllistä haavakon jäljittämistä ajatellen. Todellisessa jäljitystilanteessa jälki ei aina ole helppo seurata, ja koiran on osattava selvittää tilanteet, joissa haju heikkenee tai jälki katoaa.
Milloin koira on valmis verijälkikokeeseen?
Itse suhtauduin tähän aluksi melko varovaisesti. Olimme harjoitelleet paljon, mutta epäröin silti oikeaan kokeeseen ilmoittautumista. Keväällä osallistuin kurssille, jossa tutustuin toiseen mäyräkoiran omistajaan, joka toimi myös verijälkikokeen tuomarina. Hänen neuvonsa oli yksinkertainen: varaa koeaika.
Teimme ensin harjoitusjäljen, ja se sujui loistavasti. Tuomari totesi: ”Koira on ehdottomasti valmis. Kysymys kuuluukin, oletko sinä?”
Kommentti osui aika lailla oikeaan. Mäyräkoirani tiesi tarkalleen, mitä tehdä. Minulla sen sijaan oli vielä paljon opittavaa.
Miten verijälkikoe etenee?
Ruotsissa verijälkikokeita järjestetään kahdessa luokassa: taipumuskokeessa ja avoimessa luokassa. Avoimeen luokkaan osallistuminen edellyttää hyväksyttyä taipumuskoetta. Jäljet ovat 600–700 metriä pitkiä, sisältävät neljä kulmaa ja ne tehdään veren sekä riistaeläimen sorkan avulla. Taipumuskokeessa jälki on 2–5 tuntia vanha. Avoimessa luokassa jälki on yön yli vanhentunut, ja siihen kuuluu myös verettömiä osuuksia sekä laukauksensietokoe.
Ensimmäinen taipumuskokeemme sujui paremmin kuin uskalsin odottaa. Lähdimme kokeeseen juhannusta edeltävällä viikolla. Minua jännitti, mutta mäyräkoirani oli yhtä rauhallinen kuin aina ennenkin. Kuono painui maahan, ja sitten mentiin. Reilun kymmenen minuutin kuluttua olimme jo sorkan luona. Tai oikeastaan mäyräkoirani oli. Minä olin lähinnä seurannut perässä.
Taipumuskoe meni hyväksytysti läpi, ja varasimme lähes saman tien ajan seuraavaan kokeeseen, tällä kertaa avoimeen luokkaan. Eron huomasi heti alussa. Taipumuskokeessa jäljen lähtöpaikka oli merkitty selvästi, mutta avoimessa luokassa jäljen alku piti löytää 25 × 25 metrin kokoiselta alueelta. Mistä tietäisin, milloin mäyräkoirani löytäisi jäljen? Osaisinko tulkita sen eleitä oikein? Entä jos ohjaisin sitä vahingossa väärään suuntaan?
Siinä vaiheessa aloin ymmärtää, ettei verijäljestyksessä ole kyse pelkästään koiran kouluttamisesta. Se on myös koiran ja ohjaajan yhteistyön harjoittelua.
Miten opit tulkitsemaan koiraasi jäljestyksen aikana?
Ensimmäisen avoimen luokan kokeemme alussa olin epävarma. Mäyräkoirani sen sijaan tiesi luultavasti tasan tarkkaan, mitä teki. Hetken kuluttua tunsin jälkiliinan kiristyvän ja ajattelin: ”Nyt se taisi löytää jäljen.” Sitten mentiin. Kuono maassa ja vauhdilla eteenpäin. Yhdessä mutkassa vauhtia oli hieman liikaa, mutta koira alkoi nopeasti kiertää aluetta ja löysi jäljen uudelleen.
Siitä opin jotain tärkeää. Jäljen kadottaminen ei tarkoita, että koira olisi epäonnistunut. Sille on kuitenkin annettava mahdollisuus selvittää tilanne itse.
Kolmannessa kokeessamme tämä oppi joutui kunnolla testiin. Jäljen loppupuolella mäyräkoirani pysähtyi, nosti kuononsa ilmaan ja haisteli tuulta muutaman kerran. Sitten se suuntasi tiheään pensaikkoon. Seurasin perässä hetken, kunnes tajusin, ettei kaikki ollut kohdallaan.
Palasimme takaisinpäin. Kun pääsimme pois pensaikosta, koira rauhoittui ja jatkoi toiseen suuntaan. Pienen kiven takana odotti sorkka.
Tuomari arveli, että koira oli jo ennen pensaikkoon lähtemistä ilmaissut sorkan sijainnin. Ehkä se oli yrittänyt kertoa minulle lähes välinpitämättömästi: ”Perillä ollaan!” Saattoi hyvinkin olla oikeassa.
Vaikka verijälkikokeiden jäljet ovat ihmisen tekemiä eivätkä vastaa täysin luonnollisia riistanjälkiä, ne tarjoavat arvokasta harjoitusta myös koiran ohjaajalle. Et tiedä tarkalleen, missä jälki kulkee, joten sinun on opittava tulkitsemaan koirasi eleitä ja luottamaan sen työskentelyyn.
Koira kehittää keskittymiskykyään, itsenäisyyttään ja taitoaan löytää kadonnut jälki uudelleen. Samalla sinä opit seuraamaan koirasi viestejä ja antamaan sen näyttää tietä. Nämä taidot ovat tärkeitä myös haavakon jäljittämisessä. Hyvä jäljestyspari koostuu lopulta kahdesta yksilöstä, ja molemmat tarvitsevat harjoitusta.
Mitä varusteita verijäljestykseen tarvitaan?
Verijäljestyksen aloittamiseen ei tarvita kovin paljon varusteita. Koira, riistaeläimen sorkka, jälkiliina ja sopiva paikka jäljen tekemiseen riittävät jo pitkälle.
Noin kymmenen metrin pituinen jälkiliina antaa koiralle tilaa työskennellä itsenäisesti, mutta pitää sen samalla ohjaajan hallinnassa. Itse käytän litteää liinaa, joka ei mene yhtä helposti solmuun.
Valjaiden tulee istua tukevasti ja antaa koiran liikkua luonnollisesti rajoittamatta sen liikkeitä. Meillä on käytössä oranssit Julius K9 -valjaat, jotka erottuvat hyvin maastossa. Tärkeintä on kuitenkin hyvä istuvuus ja koiran mukavuus. Erilaisia vaihtoehtoja löytyy runsaasti!
Merkintänauha on kätevä apuväline omia jälkiä tehdessä. Merkitse sillä jäljen mutkat ja muut tärkeät kohdat. Näin sinun ei tarvitse yrittää muistaa ulkoa, missä jälki tarkalleen kulkee. Kun kiinnität merkintänauhan pyykkipoikaan, saat kätevän merkin, jota voit käyttää uudelleen seuraavillakin harjoituskerroilla!
GPS-laite tai matkapuhelin on hyvä apuväline jäljen seuraamiseen ja oman sijainnin tarkistamiseen. Muista ottaa mukaan myös vettä koiralle sekä pienet ensiaputarvikkeet.
Koiranohjaajan liivi on käytännöllinen, kun tarvitset varusteita mukaan metsään. Kannattaa valita huomiovärinen malli, sillä siitä on hyötyä myös haavakon jäljityksessä.
Verijäljestyksen aloittamisen ei tarvitse olla tämän monimutkaisempaa.
Nurmikon kymmenen metrin jäljestä oikeisiin haavakon jäljityksiin
Sen jälkeen, kun mäyräkoirani saavutti verijälkivalion arvon, olemme osallistuneet lukuisiin metsäkauriiden ja peurojen jäljityksiin. Juuri niissä koko harjoittelun merkitys konkretisoituu. Tavoitteena ei nimittäin koskaan ollut valionarvo, vaan metsästys. Ennen kaikkea halusin pystyä jäljittämään haavoittuneen riistaeläimen silloin, kun metsästystilanteessa laukaus ei osu aivan suunnitellusti.
Nykyään olemme huomattavasti taitavampi pari kuin aloittaessamme. Mäyräkoirani on kartuttanut kokemusta, ja niin olen minäkin. Ennen kaikkea olemme oppineet työskentelemään yhdessä. Juuri sillä on ratkaiseva merkitys, kun metsässä jäljitetään haavoittunutta riistaa.
Mäyräkoirani kulkee määrätietoisesti muutaman metrin edelläni, jälkiliina kireällä ja kuono maassa. Viimeisillä metreillä sen askeleet muuttuvat lähes laukaksi. Ilman liinaa se olisi luultavasti rynnännyt suoraan risukasaan piiloutuneen peuran luo. Eläin oli niin hyvin piilossa, että olisin itse voinut kävellä sen ohi huomaamatta mitään. Mutta mäyräkoirani tiesi tarkalleen, missä se oli.
Jälleen yksi haavakon jäljitys on saatu onnistuneesti päätökseen. Pysähdyn katsomaan mäyräkoiraani, joka seisoo peuran luona ja tutkii löytöään. Muutama vuosi sitten aloitimme kymmenen metrin pituisella jäljellä kotipihan nurmikolla. Nyt seuraan sitä metsässä silloin, kun sen taidoilla on oikeasti merkitystä.
Matkan varrella olen oppinut yhden asian ylitse muiden: kun mäyräkoirani painaa kuononsa maahan ja jälkiliina kiristyy, minä seuraan perässä!